Search
  • Jarmo Keskinen

Osa-aikaviljelmiä on enemmistö

Suomen maatalous osa-aikaistuu vauhdilla. Etelä-Suomessa toteutetuista maatilojen sukupolvenvaihdoksista yli 80 % tehdään osa-aikaviljelijöille. Näin siitäkin huolimatta, että suuri osa viljatiloista jää kokonaan tilastojen ulkopuolelle liian korkeanyritystuloedellytyksen vuoksi. Yhä useampi maatila harjoittaa muuta yritystoimintaa, tai viljelijä käy maataloustoiminnan lisäksi palkkatöissä. Käytännössä kaikki viljatilat ovat osa-aikaviljelmiä. Kokoaikatoimisia maatiloja ovat enää lähinnä karjatilat. Julkisessa keskustelussa osa-aikaviljelyä paljon arvostellaan, mutta voikoselkeä enemmistö olla väärässä.


Osa-aikaviljelmän voi toki määrittää monellakin tapaa, mutta tyypillisesti niillä perheen tuloista 35-75 % saadaan maatalouden tuloksesta. Tavallisimmin osa-aikaviljelmä on n. 50-150 hehtaarin viljatila. Tärkein syy ryhtyä osa-aikaviljelijäksi on siinä, että maatilasta ei saada riittävästi tuloja ja taloutta on paikattava muilla tuloilla. Lähes aina perheen kokonaistalous rakennetaan niin, että maatilan ulkopuolisilla tuloilla katetaan yksityistalouden kulutusmenot, ja maatalouden antama tulo käytetään maatilan kehittämiseen. Kun maatalouden tulosta ei tarvitse ottaa yksityiskäyttöön, vaan se sijoitetaan takaisin maatilaan, ei verotettavaa tuloa juurikaan synny eikä maksettavaa tuloveroa, mikä edelleen mahdollistaa maatilan aktiivisen kehittämisen. Tämä on myös se yleisin syy, miksi osa-aikaviljatilaa ei ole perusteltua verotuksen vuoksi muuttaa osakeyhtiömuotoon.


Osa-aikaviljelmän määrittämisessä on toki omat haasteensa. Jos viljatilalla on peltoa viljelyssä 200 hehtaaria ja metsää omistuksessa 200 hehtaaria, syntyy siitä kokonaisliikevaihtoa n. 250.000 € vuosittain, josta maatalouden osuus n. 200.000 €. Jos viljelijä käy lisäksi palkkatöissä ja saa siitä tuloa 45.000 € vuodessa, onko silloin kyseessä osa-aikaviljelmä? Entä jos palkkatöissä käykin viljelijän puoliso?


Osa-aikaviljelyllä on myös immateriaalisia vaikutuksia agraariyhteisölle. Siis henkistä hyvää maaseutupaikkakunnille.Osa-aikaviljelijät kun lähes aina asuvat maatiloillaan, tuo se merkittävän lisän maaseudun asujaimistoon. Moni kyläkoulu pysyy toiminnassa osa-aikaviljelmien lasten varassa. Paljon puhuttu sadan hehtaarin yksinäisyys olisi paljon nykyistä pahempi ilman osa-aikaviljelmiä. Osa-aikaviljelijät ovat myös usein varsin hyvin ja monipuolisesti koulutettuja, mikä antaa oman piristysruiskeensa maamiesseurojen johtokunnille, osuuspankin hallituksille ja paikalliselle kunnallispolitiikalle.


Haasteellisin nurkka osa-aikaviljelyssä on sen työllistävyys. Ja erityisesti työllistävyys suhteessa viljelijäperheen kokonaistyöaikaan. Vaikka 100 hehtaarin viljatilan viljelytyöt eivät tyypillisesti vaadikaan työaikaa kuin n. 600 tuntia vuodessa, on se kokopäiväisen palkkatyön vaatiman 1.750 tunnin päälle raskas hoidettava. Kun lisäksi joudutaan käyttämään aikaa muuhun maatilan pyörittämiseen ja palkkatöissä matka-aikaan, tehdään useimmilla osa-aikaviljelmillä pitkää päivää.


Oman haasteensa osa-aikaviljelijän arkeen tuo myös se, että maataloustöitä ei pysty tekemään silloin kuin on parhaat olosuhteet, vaan silloin, kun on töistä vapaata. Omakohtaisesti olen tehnyt syksystä kevääseen palkkatöissä 10-tuntista työpäivää kuutena päivänä viikossa. Kertyneillä ylitöillä olen ottanut kesällä 2 kuukautta vapaata palkkatyöstä, jotta on pystynyt hoitamaan maatilan työt ajallaan. Vuosiloma on säästetty puintitöihin ja syysmuokkauksiin. En ole tästä mitenkään ylpeä. Kesälomareissuja ei meillä koskaan tehty. Seuraava sukupolvi onkin jo ilmoittanut, että ei ole yhtä työhullu – maatilaa pitää pystyä pyörittämään vähemmällä työrasituksella. Tämä on sukupolvikysymys. Hyvä niin.




PS. Kuvassa Ari Nopasen uusi viljankuivaamo.

470 views0 comments

Recent Posts

See All