Vielä vuosi sitten maanviljelijöitä lyötiin kuin vierasta sikaa. Niin poliittiset päättäjät, kauppa, kuin kuluttajatkin epäilivät koko suomalaisen maatalouden tarpeellisuutta. Täkäläinen ruoka kun oli liian kallista ja heikkolaatuista. Samoin arveltiin kotieläintuotteiden syömisen loppuvan kokonaan ajan mittaan, ja ruoantuotannon siirtyvän laboratorioista kenotekoisiin ruokatehtaisiin. Olisi kait pitänyt alkaa hävetä, että olen maanviljelijä, ja kaikki kotieläintuotanto oli synneistä pahin. Kuinka väärässä sitä oltiinkaan.
Maailma on muuttunut vuodessa käsittämättömän paljon.Valitettavasti realismin paluu vaati tuhansien ukrainalaisten hengen. Nyt ei kukaan kyseenalaista suomalaista maataloutta ja ruoan omavaraisuus on kaikkien kaveri. Välillä tuppaa jo harmittaa, kun nekin suitsuttavat suomalaista viljelijää, jotka vuosi sitten mollasivat. Eräs kansanedustaja harakkakin totesi tuolloin, että maatalouden investointiavustukset ovat turhia tukiaisia, niillä vaan maalataan navetan seiniä. Siihen lausuntoon kulminoitui oleellisin väärinkäsitys. Todellisuudessa, jotta meillä suomalaisilla on syötävää myös pahana päivänä, pitää maatiloilla tehdä investointeja, ja kuluttajan näkökulmasta investointien tukemiseenon viisasta kannustaa.
Kaikki yritykset, myös maatilat, joko kehittyvät, tai taantuvat. Paikallaan ei oikeastaan pysy kukaan. Nimellinenkin paikallaan pysyminen on suhteellisesti taantumista, kun muut maatilat ympärillä kehittyvät. Ja pitää muistaa, että kehittyminen ei ole aina sitä lisämaan ostamista ja laajentumista, se voi olla myös tuotannon muuttamista, kustannusrakenteen keventämistä, tai elämänlaadun parantamista.
Jos maatila jatkaa nykyisellä tuotantosuunnalla ja haluaa pitää koneet ja rakennuskannan nykyisessä kunnossa, pitää sen joka vuosi investoida. Tyypillisellä vilja-, tai maitotilalla tulee käyttää joka vuosi koneiden uusimiseen 10-15 % liikevaihdosta ja rakennusten uusimiseen 10 % liikevaihdosta. Niiden lisäksi tulevat vielä isot laajentamisinvestoinnit, jos maatilan kehityssuunnaksi on valittu laajentaminen, esim. uusi entistä suurempi navetta. 100 hehtaarin viljatilan tulee käyttää vuosittain 10.000-15.000 € (alv. 0 %) koneiden vaihtoon ja 300 hehtaarin viljatilan 30.000-40.000 €. Vastaavasti 50 lehmän maitotilan 25.000-37.000 €, ja 200 lehmän maitotilan n. 100.000 €. Jos käyttää vähemmän, alkaa konekanta rapistua ja vanheta. Lisäksi kannattaa huomioida, että investoinneissa toteutuu ns. suuruuden ekonomia, jolloin kasvavalla maatilalla investointien suhteellinen määrä per lehmä/hehtaari, pienenee. Juoksevien kustannusten osallahan korrelaatio on päinvastainen.
Investointi pitää pystyä maksamaan järkevässä ajassa. Käytännössä se realisoituu investointilainan takaisinmaksuajassa.Jos maatilan maksuvalmiustilanne on kunnossa, olisi perusteltua maksaa peltoviljelykoneiden vaihdot kassatuloilla. Isommat konehankinnat rahoitetaan useimmin muutaman vuoden rahoitusyhtiölainalla, ja vaikkapa uuden navetan rakentaminen enintään 12 vuoden pankkilainalla. Nämä siis ns. normaaliaikoina; toivottavasti nekin vielä palaavat. Investoinneista lisämaanosto on oma lukunsa. Markkinahintaisen lisämaan ostamista, kun ei pysty taloudellisilla perusteilla perustelemaan, vaan se pitää tehdä arvopohjalta. Käytännössä pitää uhrata perusmaatilan antama tuotto lisämaalainan takaisinmaksuun.
Sekin pitää hyväksyä, että edellisiä summia vähemmälläkin investoimisella on mahdollista pärjätä. Se vaatii aikaa ja taitoa tehdä omatoimisesti jatkuvaa peruskunnostusta nykyisiin koneisiin ja rakennuksiin. Mutta aina ei voi vain korjata vanhaa, eikä kaikki voi käyttää rahtikoneita, joskus pitää investoida.
Navettainvestointi on hyvä esimerkki järkevästä investoinnista. Ne ovat lähtökohtaisesti kannattavia, ja ne ovat välttämättömiä, jotta suomalaiset saavat syödä suomalaista lähiruokaa jatkossakin.
PS. Kuvassa Uusi-Rauva-maatilan vasta käyttöönotettu 300 lehmän navetta Mouhijärvellä.
Comments