Mitä investointi oikeasti maksaa

Maatilojen investoinnit ovat olleet vähissä jo Covid-vuosista lähtien kohta viisi vuotta. Erityisesti tämä on näkynyt isojen kotieläinpuolen rakentamisinvestointien kohdalla; uusia navetoita on valmistunut vain muutama vuosittain. Samoin konepuolella uusien traktoreiden ja puimureiden kauppa on ollut hyytävän hiljaista.

Nyt asiaan alkaa vihdoin tulla parannusta. Uusia navettahankkeita on vireillä ja tämä vuosi 2025 jäänee konepuolellakin aallonpohjaksi tilastoihin. Uusien lainojen korkotaso on vakiintunut nykyiselle kohtuulliselle 4.00–4,50 %:n tasolle, vanhoja lainoja on taantuman aikana lyhennelty ja puun hinta metsäkaupoissa on ollut huipputasoa. Yleensä nämä muuttujatovat merkinneet investointeja maatalouspuolelle.

Kaikissa investoinneissa, erityisesti rakentamisessa, on erityisen tärkeää ja merkityksellistä selvittää itselleen ja rahoittajapankille, mitä navettaprojekti tuli oikeasti maksamaan. Jälkilaskenta on mahdollista tehdä vasta sitten, kun viimeinenkin kaivurilasku naapurilta ja pihateiden rakentamisen kustannukset ovat selvillä. Tyypillisesti tähän tilanteeseen päästään 2. vuotena navetan valmistuttua. Navetan avajaispäivänä sitä ei voi vielä tietää. Yleensä kustannuksia syntyy jo parin vuoden aikana ennen navetan rakentamisen aloittamista. Nämä kustannukset jäävät usein pois navetan rakentamismenosta, koska laskut on laitettu verotuksessa johonkin muuhun menokohtaan kuin uusi navetta.

Navetalla on useinkin ainakin kolme eri hintaa. Rakennussuunnittelijan laatima kustannusarvio, jolla haetaan investointiavustusta ELY-keskukselta. Toisena ELY-keskuksen laskema ns. valtion ohjekustannus, joka määrittää investointiavustuksen määrän. Kolmas hinta on se lopullinen navetan rakentamismeno, mikä määrittää rakentamisen vaikutuksen tuloverotukseen ja hankkeesta syntyvän lopullisen velan määrän.

Vielä kymmenen vuotta sitten lypsylehmänavetan todellinen rakentamismeno oli usein n. 10–15 % suurempi kuin mitä oli valtion yksikkökustannuksen pohjalta laskettu hinta. Nykyinen ohjekustannus on huomattavasti lähempänä todellista rakentamismenoa, vaikka rakentamiskustannukset ovat samaan aikaan nousseet melko suolaisesti. Tavallisesti uusi lypsylehmänavetta ylittää ohjekustannuksen n. 5 % ja sonnipihaton pystyy tyypillisesti rakentamaan ohjekustannuksen mukaisesti, jopa edullisemminkin.

Rakentamisinvestoinnin itsekriittisen jälkilaskennan suurin merkitys on taloudellinen. Vasta kun tiedetään todelliset rakentamiskustannukset ja siitä syntyvä velkojen määrä, voidaan tehdä realistinen lainanhoitosuunnitelma. Navettainvestoinnissa suurin osa lainapääomasta on korkotukilainaa, jonka takaisinmaksuaikaan voi vaikuttaa suhteellisen vähän. Sen sijaan pankkilainan kohdalla lainan takaisinmaksuaika ja korko ovat vapaasti sovittavissa. Niistä tulee neuvotella rahoittajapankin kanssa realistiselta pohjalta, jotta lyhennyssuunnitelma vastaisi molempien osapuolten etua.

Navettalainan takaisinmaksuajan tulee olla sellainen, että sen vuotuinen lyhennys ei liikaa rasita maitotilan taloutta. Jos lyhennykset sotkevat maatilan maksuvalmiustilanteen, ei viljelijä pysty hankkimaan tulevina vuosina tuotantopanoksia edullisilla ehdoilla, mistä syntyy helposti negatiivinen kierre lainan lyhennysten ja korkeiden juoksevien tuotantokustannusten kesken. Toisaalta lainan takaisinmaksuaika ei saa olla liian pitkä, koska silloin uuden navetan ensimmäiset peruskorjaukset tulevat vastaan ennen lainojen loppumista. Samoin maatilan tuloverotus putoaa verovelan puolelle, jos lainat eivät lyhene poistojen kanssa samaan tahtiin.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää uuden navetan rakentamislainan takaisinmaksuaikana 12 vuotta. Ainakaan se ei tulisi olla yli 15 vuotta. Maatilan kaikkien lainojen vuotuisen lyhennyksen ja lainoista maksettavien korkojen yhteismäärä ei saisi koskaan ylittää tasoa 20 % maatilan kokonaisliikevaihdosta. Suositeltavaa olisi pysyä tasolla 15 % liikevaihdosta. Näihin tunnuslukuihin päästään sovittamalla uuden lainan lyhennyksen määrä ja korkotaso oikealle tasolleen.