Syysviljapeltojen paljastuttua jääpeitteen alta alkoi jännittäminen niiden eloon jäämisestä. Oikeastaan syysviljat näyttävät paremmilta, kuin mitä saattoi odottaa 10 cm kirkkaan jääkerroksen ja 50 cm loskaisen lumikerroksen alta paljastuvan. Seuraavaksi huolestuttaa loppuviikolle luvatut ankarat yöpakkaset. Ne ovat tuhonneet satotoiveet useanakin vuonna. Erityisesti hikevillä hienohieta-lohkoilla, ns. mähkämailla, rousteriski on kaikkein suurin.
Viljakaupan markkinatiedotteissa kerrotaan syysviljojen satotason olevan rukiilla 6.000-9.000 kg/ha ja syysvehnällä jopa vielä korkeampi. Ja että olisi ihan vaan viljelijän ammattitaidosta kiinni, mitä pellosta ottaa. Niiden logiikalla ei viljasta normaalioloissa tarvitse maksaakaan kovin hyvää hintaa, kun korkea satotaso sen kompensoi. Toteutuneet satotasot ovat ihan muuta. Rukiilla realismia ovat populaatiolajikkeilla n. 4 tn/ha ja hybridilajikkeilla n. 5 tn/ha. Suuret erot haaveiden ja toteutuneen välillä johtuvat lähinnä siitä, miten satotaso lasketaan. Jos syysviljan satotasoksi lasketaan syksyllä puidulta alalta saatu sato jaettuna sen pinta-alalla, saattaa satotaso näyttää varsin korkealta. Ja vielä paremmalta, jos satotasoksi katsotaan puimurin mittarin satonäyttö pellon parasta kohtaa puidessa. Mutta jos satotaso saadaan jakamalla myyty sato sillä pinta-alalla, mikä syksyllä ko. syysviljalle kylvettiin, onkin satotaso ihan muuta.
Varsinkin rukiilla on useita tekijöitä, jotka laskevat sen todellista satotasoa. Ruis on varsin herkkä liialle märkyydelle syksyllä. Märimmät paikat usein kuolevat jo silloin. Samoin keväänmärkyydelle ja roustevaurioille hikevillä hietamailla ruis on herkempi, kuin syysvehnä. Syksyllä myös kahukärpänen on juurikin rukiin ongelma, koska se suositellaan kylvettäväksi jo elokuussa. Rukiin heikkous on myös sen vaikea korvattavuus keväällä. Pellon heikkoja paikkoja ei käytännössä pysty paikkakylvämään, vaan koko lohko on joko hävitettävä, tai vaan annettava olla. Lisäksi rukiin erityisongelma on torajyväriski. Omien kokemusten mukaan kerran 10 vuodessa kylmän ja sateisen kesäkuun seurauksena sato lähes kokonaan menetetään torajyvän vuoksi. Ja vielä sittenkin, kun kaikki riskit on onnistuttu välttämään, on populaatioruis varsin raskas puitava suuren olkimassan vuoksi, mikä lisää polttoaineenmenekkiä. Kaiken tämän jälkeen rukiin tonnihinta tulisi olla vähintään 100 € korkeampi, kuin mitä on kevätviljoilla.
Jos haluaa pettää itseään viljan satotasojen kanssa, niin toki se on sallittua. Jos siitä onnelliseksi tulee, niin kaikki on hyvin. Maatilan kokonaistalouden suunnittelussa ei kuitenkaan kannata itseään huijata. Rahaahan saadaan vasta myydyistä tonneista, ei hehtaareista, eikä keskisadoista. Kokemuksen mukaan perinteistä tuotantoa harjoittavien viljatilojen kevätviljojen satomäärä on 3.500 kg/ha ja luomutiloilla 1.000 kg/ha. Nämä saadaan siis jakamalla myydyt tonnit maatilan digitoidulla kokonaispeltopinta-alalla. Korjatut tonnit ovat useimmiten hieman korkeammat, mutta koska siemenviljana käytetään usein omaa tilasiementä, pienentää se myytävän viljan määrää.
Vaan ei pidä laskeutua murheen alhoon. Vuoden 2022 satopotentiaali on kevätviljoilla vielä lähes 100%. Samoin viljan hinta on korkeimmalla tasollaan ainakin 25 vuoteen. Tästä voi vielä tulla hyvä vuosi tuotantopanosten järkyttävästä hintatasosta huolimatta.
PS. Jotta ei totouus unohtuisi, Fazer Myllyn ostohinnat ostajan portille toimitettuna kymmenen kuukautta sitten 24.6.2021 olivat: kevät- ja syysvehnä 198 €/tn ja ruis 156 €/tn, ja pari vuotta sitten vielä pari kymppiä matalammat.
Comments