top of page
Search
  • Writer's pictureJarmo Keskinen

Lainojen korkotaso syö maatalouden investoinnit

Maatilojen investointien määrä on ollut suhteellisen matalalla tasolla viimeiset kolme vuotta. Syylliseksi on tuomittu maatalouden heikko kannattavuus, myrskyisä maailmantilanne ja maatalouden keskittyminen vain yhteen maakuntaan, Pohjanmaalle.


Tiedän, virallisestihan Suomessa on neljä eri Pohjanmaata, mutta täältä krannista katsottuna ne ovat kaikki sitä samaa yrittäjähenkistä porukkaa ja siten Pohjanmaan maakuntaa. Eniten tuossa Suomen maatalouden segregaatiossa ihmetyttää Pohjois-Savon rooli, se kun oli maidontuotannon lippulaiva ennen vanhaan, mutta nyt on investointi-into hiipunut suhteellisesti eniten. Vai onko siellä keskitytty enemmänkin pierutalouteen, siihen biokaasuun?


On totta, että maatilojen virallisesti tuettujen investointien euromääräinen kokonaisrahoitus on laskenut suhteellisesti neljässä vuodessa 54 % nykyiseen vain 81 miljoonaan euroon. Summaa tarkastellessa pitää muistaa, että tuettujenkin investointien todellinen toteutunut rakentamismeno lienee ollut n. 15 % kustannusarvioita korkeampi, jolloin investointien arvo on ollut em. summaa suurempi. Investointiavustuksen todellinen osuus rakentamismenoista on siten ollut vähän alle 30 %. Lisäksi on tehty paljon sellaisia investointeja, joihin ei ole haettu avustuksia, jolloin ne eivät rekisteröidy mihinkään tilastoihin. Maatilojen todellinen investointien määrä lienee ollut n. 250 miljoonaa euroavuodessa? Suomen pysähtyneessä rakentamissektorin kokonaisuudessa sekin summa on varsin suuri määrä liikkuvaa ja tuottavaa rahaa. Mutta kaikesta huolimatta raju lasku on ollut ikävä tosiasia.


Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli. Vaikka mediaseksikkäitä isoja navettahankkeita ei juurikaan tehty, tehtiin sen sijaan varsin paljon pienempiä investointeja, yhteensä yli 4.500 kappaletta. Se antaa valoa harmaaseen synkkyyteen. Ehkä investointiavustusten pieni rahallinen kokonaismäärä ei kerrokaan viljelijöiden masentuneisuudesta ja maatalouden heikosta kannattavuudesta vuonna 2023, vaan maatilayrittäjien hyvästä ammattitaidosta. Kun lainojen korkotaso nousi nopeasti ja korkealle, sekä maataloustuotteiden myynti- ja ostohintahinta hakee vielä tasoaan, sisältävät isot investoinnit tavallista korkeamman riskin. Silloin niitä kannattaa siirtää pari vuotta eteenpäin. Kohtuullisen riskin kun voi ottaa, mutta ei kohtuutonta. Pienten maatalousinvestointien suuri kappalemäärä on ikään kuin kytemässä nuotiona. Kun aika paranee laskevien korkojen myötä ja tuottajahinnat vakiintuvat taas edes jollekin tasolle, puhaltaatuuli nuotiot tuleen ja samalla isommatkin investoinnit liikkeelle.


Maatalouden investointikeskustelussa vaikuttaa useinkin olevan se tilanne, että vain isot nautakarjainvestoinnit kelpaavat. Ja kun niiden lukumäärä ja euromäärä on hetkellisesti romahtanut, ajatellaan, että eipä sitä Suomen maataloudessa tapahdu mitään. Meillä oli kuitenkin lähes 400 salaojitusinvestointia, lähes 500 energiainvestointia, 200–400 sukupolvenvaihdosta, yli 500 kpl lisäpeltomaainvestointia ja arviolta n. 2.000 kpl lisämetsämaakauppoja viime vuoden aikana. Metsäkauppoja tehtiin kaikkiaan 4.043 kpl, mutta tuo 2.000 kpl on maatilojen arvioitu osuus niistä. Kaikista investointitilastoista puuttuvat lisäksi isommat ja pienemmät koneinvestoinnit, joita niitäkin lienee olla ollut viime vuonna joitakin tuhansia. Joten kyllä täällä sorateiden Suomessa toimintaa oli, mutta se täytyy kaivaa tilastoista esiin.


Maanviljelijät eivät ole jääneet tuleen makaamaan, vaan odottelevat oikeaa aikaa hankkeilleen. Ratkaisevassa roolissa on pankkilainan koron taso. Vaikka nykyinen n. 5–6,5 %:n pankkilainan korkotaso ei ole erityisen korkea, tuntuu se korkealta verrattuna viimeiseen kymmeneen vuoteen – asia ei ole niin kuin se on, vaan niin kuin se vaikuttaa olevan. Siksi ehkä ollaan tavallistakin varovaisempia. 2 robotin uuden navetan rakentajajoutuu maksamaan navettalainoistaan vuotuista korkoa n. 40.000 €/v ensimmäisinä vuosina. Jos korkotaso kehittyy nyt oletetulla tasollaan, maksaisi samankokoisen navetan rakentaja parin vuoden kuluttua korkoa n. 35.000 €/v. uudesta navetastaan.


Rakentamisinvestointien rahoituksessa korkotukilainojen osuus on usein merkittävä, mikä laskee todellista korkomenoa. Siksi on ymmärrettävää laskea kassavirtalaskelmat toiseenkin kertaan ja tarkastella maatilan visiota ja strategisia tavoitteita vielä kertaalleen ennen lopullisia investointipäätöksiä. Mutta kannattaako navettahanketta siirtää kaksi vuotta vain siksi, että korkomeno laskisi 5.000 €/v.? Lisäksi korkomeno on verotuksessa vähennyskelpoinen menoerä.

Tilastot ovat hankala juttu, niitä kun pitää tulkita oikein. Vuoden 2022 maatilojen taloudellisesta tuloksesta kirjoitettiin isot otsikot, kuinka maatilojen tulos on noussut hurjan hyväksi ja päihittää jo ruokakauppabisneksenkin. Numerot näyttivät siltä, mutta kaikki tiesimme, että vuosi 2022 oli eriskummajainen, josta ei voida vetää johtopäätöksiä. Nyt on julkaistu vuoden 2023 tilastot, joiden mukaan maatalouden kannattavuus on romahtanut. Niin se onkin,jos vain tuijotetaan lukujen suhdetta poikkeukselliseen vuoteen 2022 nähden. Todellisuudessa on lähinnä palattu normaaliin lonkeronharmaaseen arkeen. Vuosi 2022 ei kertonut mitään, eikä vuonna 2023 mihinkään romahdettu.

801 views0 comments

Recent Posts

See All

Jokaiselle maatilalle löytyy järkevä kehityspolku

Julkinen maatalouskeskustelu sortuu helposti yleistykseen, että maatiloilla menee jollakin tietyllä tavalla, yleensä että menee todella huonosti. No, niinhän se ei tieteenkään ole tilanne. Suomessa on

Comments


Post: Blog2_Post
bottom of page