Sanotaan, että kauppa on silloin onnistunut, kun molemmat osapuolet uskovat huijanneensa. Tai, että yhteiskoneessa saa olla enintään kaksi osakasta, koska silloin tietää, kuka koneen on rikkonut. Ei toki noinkaan, mutta kyllä yhteisessä projektissa kaikkien osapuolten pitää kokea voittavansa, jotta vaikkapa yhteisen leikkuupuimurin hankinta on perusteltua.
Yhteiskoneen idea on laskea kullekin viljelijällä syntyvää pääomakustannusta, kun koneen hankintahinta jaetaan osakkaiden kesken. Näin tapahtuu, kun vaikkapa ostetaan kahden maatilan yhteinen leikkuupuimuri. Mutta jos kaikki yhteinen tuntuu sosialismilta, niin silloin yhteiskoneen hyvä vaihtoehto on koneyhteistyö. Kun ostaa itselle sen leikkuupuimurin ja naapuri rakentaa itselleen oman viljankuivaamon, voi itse puida molempien viljat ja naapuri kuivaa molempien sadon, mutta omistus säilyy kuitenkin itsellään.
Kustannussäästön lisäksi yhteiskoneen etuna on mahdollisuus vaihtaa kone uudempaan useimmin, kun pääomakustannus per maatila on pienempi. Näin saadaan ajaa koko ajan suhteellisen uudella pelillä. Toisaalta tämä on välttämätöntä, koska hajalla olevan yhteiskoneen hakeminen itselle käyttöön on yhteistyön pahin pelko. Yhteiskone on myös yleensä kooltaan ja teholtaan suurempi, kuin mitä olisi vastaava oma kone. Joku saa kiksejäsiitäkin tunteesta.
Oma kone – yhteiskone – urakoitsija -vertailu on haasteellista. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta pääsääntöisesti:
- Urakoitsijaa kannattaa käyttää silloin, kun itsellä ei ole aikaa kyseisen työn tekemiseen ja kun tarvittava kone on suhteettoman kallis omaan käyttöön ostettavaksi. Varsinkin, jos oma taloudellinen tilanne on tiukka, kannattaa ennemmin maksaa urakoitsijalle pienempi summa vuosittain, kuin ottaa lisää velkaa oman koneen hankintaan.
- Yhteiskone on suositeltava silloin, kun on hyvin aikaa työn tekemiseen, talous on kunnossa, mutta koneen vuotuiset käyttötunnit jäisivät osakkaalla hyvin pieniksi.
- Oma kone kannattaa ostaa, jos on aikaa työn tekemiseen ja tehtävän työn määrä on suuri. Työn määrää voi halutessaan lisätä urakointipalvelua tekemässä. Tilakohtaiset olosuhteet siten ratkaisevat tässäkin tapauksessa.
Esimerkiksi ProAgrian Maatalouskalenterin TTS:n taulukon mukaan kivenkeräysurakointi on maksanut keskimäärin 87 €/tunti + alv. 24%. Jos vaihtoehtoisesti ostaa itselle uuden kivikoneen, joutuu siitä maksamaan n. 40.000 € ja lisäksi vetokoneesta n. 20.000 €. Tunteja koneelle pitää tulla n. 700 tuntia, ennen kuin kivikone on hintansa tienannut suhteessa urakointiin. Jos ajaa 10 tuntia vuodessa, kestää omilleen pääseminen 70 vuotta. Sitä ennen kone lienee tulla tiensä päähän. Lisäksi pitää huomioida, että urakoitsijan mukana tulee myös kuljettaja. Mutta jos kivikone ostetaan 5 maatilan kimppana, ollaan omillaan jo 14 vuoden kuluttua.
Meidän kylälle hankittiin Kivi-Pekka kivikone kymmenisen vuotta sitten neljän maatilan yhteiskoneeksi. Saman tien koneen eteen ostettiin iäkäs, mutta vähän käytetty vetotraktori, joka saa olla Kivi-Pekan edessä pysyvästi. Edelleen sovittiin naapurin eläkkeellä olevan viljelijän kanssa, että hän toimii tarvittaessa kivikonekuskina kohtuu hintaan.
Kokonaisuus on ollut meidän paras konehankinta ikinä. Whats Up -ryhmässä sovitaan ajovuorot, eikä ongelmia vuorojen kanssa ole tullut kertaakaan. Ajoja sinällään ei kovinkaan paljoa ole ollut, koska kiviongelmaa on hyvin pienellä osalla peltoja. Siksi on voitu ajaa myös urakointia lähinnä oman kylän alueella. Taloudellisesti aletaan olla jo omillamme ja käyttökulut on saatu katettua urakointitulolla.
Suurin hyöty on kuitenkin ollut elämänlaatuun liittyvä. Ennen joutui käyttämään joka kevät kaksi päivää kivien keräämiseen käsipelillä etukuormaajaan. Ensin yksi päivä yksin ja sitten toinen päivä vaimon ja lasten kanssa yhdessä. Varsinaista laatuaikaa. Ihme että ei kukaan naapureista soittanut lastensuojeluun, niin kova mekkala kuului välillä pellolta. Vaan nyt ei mitään ongelmaa. Kivikone kerää kahdessa tunnissa enemmän kiviä, kuin me perheen kesken kymmenessä vuodessa. Ja metsätien pohja etenee 50 metriä kesässä.
Comments